Maksua vastaan
Tapahtuu viime vuoden lokakuussa
Siilinjärvellä, Savon sydämessä.
Somessa on juuri uskoteltu
irakilaisten turvapaikanhakijoiden
hakanneen paikallisia naisia kapakassa.
No, viisi siilinjärveläistä miestä
on rillutellut työttömyyskorvauksiaan koko päivän.
Ollaan jo jämäkässä tuiskeessa.
Ajellaan pakettiautolla Vanhan Ketun ohi
kun miehet hoksaavat tölkkejä keräilevän afgaanimiehen.
“Katopas, tuos on kääräpiä, kopataan se,
kaapataan nulju mukkaan, muilutetaan se.”
Takapenkillä istuu 140-kiloinen Lusifer,
silmissä palaa punainen pimeä valo,
ajetaan Pöljän soramontulle.
“Annetaan sille monnoo,
juotetaan ukolle santaa ja sorroo,
potkitaan siltä pallit ja taju.”
Ja tajuhan siinä menee,
mies herää keskiyöllä,
lähtee nilkuttamaan Pöljäntietä,
pääsee valtatielle, pysäyttää auton,
maksaa kuskille 10 kilometrin kyydistä
Tarinan sillalle, saapuu kävellen
Tarinan vastaanottokeskukseen
aamuyöllä ja menee nukkumaan.
Kuulustelupöytäkirja kuittaa:
“Kato perkules oli sitä juotavvoo kaljoo sun muuta
otettu kaiken päevee ni myö innostuthin poekien kaa.
Tämän pittää olla erreys, minnoun tolkun immeinen,
se mutabaruka ajo munamankelil meijän etteen,
ni me otettiin se kotteroon jotta jelepatas senkin jano.
Elä hättäele, ei siinä kerinny kattoon
oliko sillä kottoopoistumislupa voimasa.
Mittee työ sanoja? Ei siinä pimmeellä nähny mitä kävi.”
Puolen vuoden kuluttua Pohjois-Savon käräjäoikeus
tuomitsi yhden miehistä seitsemäksi kuukaudeksi linnaan.
Kolme muuta sai seitsemän kuukautta,
ja pakettiauton kuski 4 kuukautta ehdollista.
Miehet tuomittiin maksamaan afgaanimiehelle
500 euroa kivusta ja 1500 kärsimyksestä.
Jutun syyttäjä oli tyytyväinen tuomioon eikä valittanut siitä.
J. K. Ihalainen on vuodesta 1978 julkaissut noin 35 runoteosta, joista suurin osa suomeksi.
Unkarilaisen Sándor Vályn kanssa on julkaisemassa viidettä runo-CD´tä.
Pyörittää omaa kustantamoa Palladium Kirjat, jolla on oma koskivoimalla toimiva kirjapaino.
Toimii Annikin Runofestivaalin taiteellisena johtajana.